Erik Mikael Kaurinkoski s. 19.8.1891 Turku, k. 18.2.1974 Tampere.
Koijärven ensimmäinen kirkkoherra v. 1924-1962. Kaurinkoski oli pappina Laitilassa, sekä Turun saaristossa Paraisilla, Nauvossa ja Sottungassa. Hän oli töissä Korppoon seurakunnassa tultuaan valituksi Koijärvelle.
Erik Mikael Kaurinkosken lapsuus kului Turussa. Isovanhempien omistama talo oli kotina. Isä kuoli, kun Erik oli 7-vuotias. Äiti pystyi kuitenkin huolehtimaan lasten koulutuksesta. Kotitalo ja tontti lunastettiin lyseon rakentamiseen. Kotitalosta saatu perintö menetti arvonsa ja perheen elämä niukkeni. Välillä perheen lapset opiskelujen lomassa olivat töissä. Heidän äitinsä auttoi ja kannusti ylioppilaaksi, ja jatko-opinnot yliopistossa olivat luonteva jatko myös Erikille. Hänet vihittiin papiksi v. 1918. Erik osasi ruotsia myös erinomaisesti oltuaan työssä ruotsinkielisellä saaristoseudulla.
Kaurinkoski loi uuden seurakunnan elämän ja perusti kirkonkirjat. Kojo oli yhdistetty Urjalan pitäjästä Saviniemen, Suonpään, Matkun ja Raitoon kylien sekä Kokon kylän osasta uudeksi seurakunnaksi. Uudessa seurakunnassa oli 2513 jäsentä. Kirkko tehtiin seuratalosta ja hautausmaata raivattiin talkoilla. Ensimmäisen kodin tarjosi Matti Perälä isosta talostaan, sillä pappilaksi aiottu koulurakennus oli vielä muutostöiden takia kesken. Perälässä oli myös pieni työhuone ja kanslia aluksi. Aluksi matkat seurakunnan tilaisuuksiin, kinkereille, hartauksiin ja kouluille tehtiin hevosella, vasta myöhemmin hankittiin auto perheeseen ja kirkkoherra opetteli ajamaan sitä. Lydia-vaimo (s. 26.1.1891 Parainen) oli suurena apuna kansliassa ja seurakuntatyössä.
Sota-aikana pappila oli tukikohta seurakuntalaisille ja sitä kautta jaettiin avustuksia. Kirkkoherralle lankesi raskas tehtävä viedä suruviestejä koteihin kaatuneista, joista monet olivat olleet hänen rippikoulupoikiaan. jatkosodassa hän kävi jopa rintamalla tervehtimässä miehiä. Karjalaiset evakot tulivat mukaan seurakunnan toimintaan myös. Heidän kotiuttamisessaan sekä yhteiskunnan jälleenrakennuksessa seurakunnallakin oli suuri tehtävä.
Kirkkoherra Kaurinkoskien apuna seurakuntaelämässä Lydia oli suurena apuna. Lydia-rouva perusti heti ompeluseuran, hoiti pappilan emännän tehtävät tilaisuuksissa ja vieraitten majoituksessa, tapasi seurakuntalaisia ja kuunteli ja auttoi heitä. Hän johti kirkkokuoroa pitkään, hoiti välillä kanttorin tehtäviä, soitti pianoa usein tilaisuuksissa ja todetaan, että ”lauluharrastus on huomattavasti edistynyt”. Samalla hän huolehti kasvavasta perheestä. Perheeseen syntyivät lapset Margareta, Einar, Rafael, Samuel ja Jaakko. Esikoinen oli tytär Margareta ja perheen vanhin poika Einar kuoli sodan uhrina 1944 keväällä. Kotioloissa puhuttiin ruotsia lasten kanssa, mutta hämäläisessä ympäristössä aina muuten suomea. Kaurinkosken yhteydet evankeliseen liikkeeseen olivat hyvät ja hän tapasi liikkeen johtajiakin säännöllisesti. Siionin Kanteleen laulut olivat tuttuja seurakuntatyössä. Hän luki myös teologista kirjallisuutta sekä julkaisuja kulttuurista ja yhteiskunnasta.
Hiippakunnalle menneissä tiedoissa kerrotaan seurakuntaelämästä 1930-luvulla: ”Kinkerien ohjelma: aamuvirsi, hartauspuhe, joka päättyy yhteisen rukoukseen ja virteen. Lapset siirtyvät eri huoneeseen kanttorin kuulusteltavaksi, ja kirkkoherra alkaa katekisation vanhemman väen kanssa läksynä olleesta Kristinopin kohdasta. Väliaika. Virren jälkeen lapset kokoontuvat piiriin, jolloin kirkkoherra keskustelee heidän kanssaan ja antaa lopuksi lukusetelit. Lasten laulua. Kirkkoherra kuulustelee rippikouluun pyrkivät kamarissa, ja kanttori pitää virsiharjoituksen. Nimenhuuto kirkonkirjasta. Keskustelua siveellisistä ja uskonnollisista oloista ja muista kysymyksistä.”
Eläkepäivinä Tampereella Kaurinkosket olivat aktiivia kirkossakävijöitä. Koijärveläisiin pidettiin tiiviisti yhteyttä ja muistettiin kirjeillä ja korteilla varsinkin merkkipäivinä. Erik Kaurinkoski koki matkan pään hiippakunnan yhteisessä pappeinkokouksessa Tampereella 1974. Mukana oli myös Koijärven uusi kirkkoherra Eino Marttala, joka välitti kuolinviestin omaisille. Kaurinkoski haudattiin Koijärvelle ja siunaustilaisuudessa kirkko oli ääriään myöten täynnä seurakuntalaisia.
Kaurinkosken lähes 40 vuotta kestänyt aika Koijärvellä oli merkittävä seurakunnan elämän synnylle ja vakiintumiselle.
Lisätietoja: – Kaurinkoski, Erik Mikael (1891-1974) | SKS Henkilöhistoria (kansallisbiografia.fi); – Kylähullu 9/2004, Samuel Kaurinkoski, Maija Kesiö.