Forssasta olympialaisiin ja Amerikkaan
Pentti Niinivuori (s. 27.8. 1931, k. 5.7. 1988) on yksi harvoista forssalaisista olympiaurheilijoista.
”Isi” lempinimen saanut Niinivuori nyrkkeili peräkkäisissä olympialaisissa vuonna 1952 Helsingissä ja 1956 Australian Melbournessa. Helsingin kisoissa hän kärsi alle 57 kilon sarjassa kyseenalaisen tappion 2-1 hajaäänituomiolla italialaiselle Sergio Caprarille. Melbournessa tuli alle 60 kilon sarjassa pistetappio puolalaista Zygmunt Milewskiä vastaan.
Niinivuoren paras kausi osui vuoteen 1953, jolloin hän saavutti EM-kisoissa Varsovassa alle 60-kiloisten pronssin kahdella voitolla ja välierätappiolla.
Samana vuonna forssalainen valittiin Euroopan joukkueeseen USA-Eurooppa -otteluihin Chicagoon ja St. Louisiin. Niinivuori voitti molemmat ottelunsa, haki paluumatkalla tyrmäysvoiton Irlannistakin ja palasi Forssaan juhlittuna sankarina.
Tuona vuonna hänet valittiin Suomen parhaaksi nyrkkeilijäksi ja vuoden urheilija -valinnassa kuudenneksi.
Vuoden 1955 EM-kisoihin Niinivuori ei TUL:n urheilijana päässyt liittoriitojen vuoksi, mutta 1957 hän otteli Prahan EM-kisoissa voiton ja tappion.
Pohjoismaiden mestaruuden hän voitti 1955, hopean 1957 ja pronssin viimeisenä kilpailuvuotenaan 1959.
SM-kisoissa Isi otteli ensimmäisen kerran vuonna 1949. Ensimmäinen mitali tuli seuraavana vuonna hopeisena, kuten myös 1951.
Olympiavuonna 1952 hän sijoittui SM-kisoissa pronssille. Suomen mestaruudet tulivat vuosina 1953, -54 ja -55 alle 60 kilon sarjassa ja 1959 alle 67 kilon sarjassa.
TUL:n mestaruuksia Isi voitti kahdeksana peräkkäisenä vuotena 1951-58.
Hän otteli urallaan 230 ottelua, joista 194 päätyi voittoon. Maaotteluissa hän otteli 19 kertaa, joista kymmenen voitokkaasti.
Isi alkoi vetää jo aktiivivuosinaan Alun nuorille nyrkkeilytreenejä, joissa kävi parhaimmillaan kolmisenkymmentä ottelijaa. Hän valmensi 1960-luvulle asti.
Lähde: mm. Forssan Lehti ja Wikipedia