Kaarlo Erkki (K.E.) Salonen (s. 1883 Teisko – 1.1.1949 Forssa) toimi ensin leipurina mutta halusi lähetystyöhön. Hän opiskeli lisää, suoritti ylioppilastutkinnon ja valmistui myös teologiksi. Hänet vihittiin papiksi v.1911. Hän meni lähetystyöhön Japaniin v. 1911-1916, jonka jälkeen oli USA:ssa Suomi-Synodin pappina 1918-1923. Sen jälkeen hän palasi Japaniin lähetystyöhön v. 1923-1927 toimien siellä pappisseminaarin johtajana. Forssan kirkkoherrana Salonen toimi v. 1937-1949.
K.E. Salonen oli evankelisen liikkeen aktiivissa vastuunkantajia. Hän toimi yhdistyksen johtokunnassa ja kirjoitti paljon sen lehtiin. Hän julkaisi myös useita kirjoja. Salonen tutki Lutheria ja tämän opetuksia ja suomensi Lutherin tekstejä. Japanin vuosien jälkeen v. 1928-1937 hän toimi Suomessa Evankeliumiyhdistyksen työntekijänä, mm. nuorisoliiton pääsihteerinä. Salonen puolusti kansankirkkoa mutta näki hengellisten liikkeiden, erityisesti evankelisuuden merkityksen tärkeäksi. Salonen opiskeli myös raamatuntutkimusta ja edusti siinä varsin konservatiivisia näkemyksiä. Hänen väitöskirjaansa ei hyväksytty, mutta hänen monia kirjojaan julkaistiin.
Salosen kodin vaikutuksesta kertoo, että hänen pojistaan Armas toimi Helsingin yliopistossa ja ulkomailla itämaisen kirjallisuuden ja kielitieteen professorina. Toinen poika Veikko opiskeli filosofian tohtoriksi ja toimi mm. Toijalan kansalaisopiston rehtorina.
Salosen työaika Forssassa oli raskas sisältäen sota-ajan, jolloin hän hoiti seurakuntaa lähes yksin. Hän oli työssään sillanrakentaja ja toimi myös lääninrovastina. Hänet muistetaan polkemassa punaisella polkupyörällään pitkin Forssan kuoppaisia katuja eikä hän halunnut autoa. Työ ja ihmiset olivat hänelle sydämen asia. Hänet muistetaan täsmällisenä ja harkitsevana miehenä, jota kunnioitettiin.